Labradorinnoutaja Hugo

 

 

Etusivu

 

Hugo

 

Hugon blogi

 

Isäntä

 

Kuvagalleria

 

Vieraskirja

 

Linkkejä

 

 

 

 

Blogin etusivulle

 

VIIKKO 8

 

Sunnuntai 28.02.2010 (1.päivä)

 

Saavuin emäntäni ja isäntäni kanssa Helsingistä tänne Nurmijärvelle.

Oli kaikkia uusia hajuja todella paljon.

Katselin ihmeissäni kun emäntäni asetteli minun petini ja ruokailuvälineet siihen pienen talon eri huoneisiin. Sain siinä samalla muutaman makupalankin kun tutkin uutta tulevaa asuntoani.

Joku mies jutteli emäntäni kanssa kaikista asioista mitkä koski minua.

Pian sitten lähdimme ulkoilemaan, oli todella paljon uusia tuoksuja. Kävimme järven rannalla ja sitten tulimme jo takaisin. Näin siinä matkalla muitakin koiria, minun kuulema pitäisi oppia kohtaamaan ne paremmin, nyt haukun ja murisen niille.

Se outo mies antoi minulle ruokaa, mutta minähän en sen antamaa ruokaa syönyt.

Emäntäni alkoi laittamaan ulkovaatteita päälle ja oletin että lähdemme, mutta minut jätettiin sen miehen kanssa kahden. Yritin lähteä emäntäni perään ja sain eteisen ovenkin jo auki mutta ulko-ovea en saanut.

Menin ikkunaankin katselemaan mihin emäntäni hävisi.

Minulle tuli tosi surullinen olo L

Pian pääsin kuitenkin sen miehen kanssa ulos siihen pihaan,

se mies heitteli lumipalloja minulle, telmin lumessa paljon.

Menimme pian sitten sisälle ja lepäilin lattialla kun se mies järjesteli minun tarvikkeita ympäriinsä,

piilotti niitä kaappeihinkin.

Hetken päästä lähdimme taas ulos, nyt lähdimme jo paljon pidemmälle, oli taas niin paljon uusia tuoksuja. Vastaan tuli pian koira ja murisin sille, sekin minulle.

Taas se mies vei minut sinne pieneen taloon, käyn aina välillä ikkunalla katsomassa missä emäntäni on, on aika surullinen olo L Kyllä se mies minulle juttelee ja on antanut makupalojakin.

Kävimme illalla monta kertaa lenkillä sen miehen kanssa, aloin jo murista kaikille, en kuulemma saisi niin tehdä.

Lenkin jälkeen illalla se mies taas laittoi minulle ruokaa, oli niin kova nälkä että vähän oli pakko syödä vaikka päätin että en sen miehen antamaa ruokaa syö.

Yhtäkkiä kuului hirveä jyrinä, haukuin totta kai, se mies sanoi että ei tarvitse haukkua, lumet vaan putosivat katolta, huomasin kyllä että se mies säikähti kanssa sitä jyrinää ja meni katselemaan ikkunasta ulos.

Pian se mies meni sänkyynsä ja sammutti kaikki valot, menin myös sinne samaan huoneeseen nukkumaan, tuli uni äkkiä kun oli niin outo paikka.

 

Viikko 9

 

Blogin etusivulle

 

Nurmijärvi 2010, hugo@lappis.net