Labradorinnoutajat Hugo ja Hector

 

 

Etusivu

 

Hugo

 

Hector

 

Blogi

 

Isäntä

 

Kuvagalleria

 

Vieraskirja

 

Linkkejä

 

 

 

Täällä Hugo ja Hector sekä isäntä

kertovat elämästään välillä jopa kuvien kera.

(Sivustolla 2771 kuvaa)

 

VUOSI 2010

 

VUOSI 2011

 

VUOSI 2012

 

VUOSI 2013

 

Viikko 01 31.12 – 06.01 (25 kuvaa)

Viikko 02 07.01 – 13.01 (12 kuvaa)

Viikko 03 14.01 – 20.01 (17 kuvaa)

Viikko 04 21.01 – 27.01 (2 kuvaa)

Viikko 05 28.01 – 03.02 (10 kuvaa)

Viikko 06 04.02 – 10.02 (26 kuvaa)

Viikko 07 11.02 – 17.02 (14 kuvaa)

Viikko 08 18.02 – 24.02 (22 kuvaa)

Viikko 09 25.02 – 03.03 (14 kuvaa)

Viikko 10 04.03 – 10.03 (15 kuvaa)

Viikko 11 11.03 – 17.03 (46 kuvaa)

Viikko 12 18.03 – 24.03 (12 kuvaa)

Viikko 13 25.03 – 31.03 (22 kuvaa)

Viikko 14 01.04 – 07.04 (8 kuvaa)

Viikko 15 08.04 – 14.04 (1 kuva)

Viikko 16 15.04 – 21.04 (15 kuvaa)

Viikko 17 22.04 – 28.04 (13 kuvaa)

Viikko 18 29.04 – 05.05 (12 kuvaa)

Viikko 19 06.05 – 12.05 (7 kuvaa)

Viikko 20 13.05 – 19.05 (13 kuvaa)

Viikko 21 20.05 – 26.05 (10 kuvaa)

Viikko 22 27.05 – 02.06 (BLOGIA EI OLE PÄIVITETTY)

Viikko 23 03.06 – 09.06 (BLOGIA EI OLE PÄIVITETTY)

Viikko 24 10.06 – 16.06 (13 kuvaa)

Viikko 25 17.06 – 23.06 (0 kuvaa)

Viikko 26 24.06 – 30.06 (7 kuvaa)

Viikko 27 01.07 – 07.07 (11 kuvaa)

Viikko 28 08.07 – 14.07 (7 kuvaa)

Viikko 29 15.07 – 21.07 (12 kuvaa)

Viikko 30 22.07 – 28.07 (11 kuvaa)

Viikko 31 29.07 – 04.08 (2 kuvaa)

Viikko 32 05.08 – 11.08 (10 kuvaa)

Viikko 33 12.08 – 18.08 (0 kuvaa)

Viikko 34 19.08 – 25.08 (BLOGIA EI OLE PÄIVITETTY)

Viikko 35 26.08 – 01.09 (27 kuvaa)

Viikko 36 02.09 – 08.09 (9 kuvaa)

Viikko 37 09.09 – 15.09 (BLOGIA EI OLE PÄIVITETTY)

Viikko 38 16.09 – 22.09 (23 kuvaa)

Viikko 39 23.09 – 29.09 (35 kuvaa)

Viikko 40 30.09 – 06.10 (14 kuvaa)

Viikko 41 07.10 – 13.10 (18 kuvaa)

Viikko 42 14.10 – 20.10 (13 kuvaa)

Viikko 43 21.10 – 27.10 (14 kuvaa)

Viikko 44 28.10 – 03.11 (7 kuvaa)

Viikko 45 04.11 – 10.11 (0 kuvaa)

Viikko 46 11.11 – 17.11 (0 kuvaa) 

Viikko 47 18.11 – 24.11 (11 kuvaa)

Viikko 48 25.11 – 01.12 (16 kuvaa)

Viikko 49 02.12 – 08.12 (13 kuvaa)

Viikko 50 09.12 – 15.12 (22 kuvaa)

Viikko 51 16.12 – 22.12 (10 kuvaa)

Viikko 52 23.12 – 29.12 (14 kuvaa)

Kuluva viikko

 

Hugo ja Hector myös YouTubessa,

klikkaille kehiin rohkeasti vaan !!

 

Klikkaa videoihin

 

VIIKKO 52

 

Maanantai 23.12.2013 (1386.) (312.)

 

Huomenna on sitten vihdoin Jouluaatto !!

---

Ollaan kävästy tänään Läykässä ja samalla päätetty että

meillä on tänään Jouluaatto !!

Huomenna isännällä muutenkin niin paljon ohjelmaa,

että kinkun paisto sun muut on ajan hukkaa,

nyt siis kinkku uunissa !! Olemme jo saunoneet !!

Lahjat ehkä tänään tai huomenna revitään auki,

sen verran paljon niitä että riittää molemmille päiville !!

Lisäksi vielä Joulupäivälle kun Hugon syndet !!

Ehkä saamme tänne hienon Joulukuvan tänään ???

Hugon ja Hectorin joulusapuskat, maksalaatikko luun muodossa,

sekä viiliä ja papanoita !!

Hugo the Joulupukki !!

Hugo komian parran kera !!

Hector polkkatukkaisena tonttuna !!

Voi miten Hectoria jännittää….

 

Tiistai 24.12.2013 (1387.) (313.)

 

Jouluaatto !! Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille !!

Hector ja Hugo toivottaa Hyvää Joulua !!

Isäntäkin toivottelee Hyvää Joulua !

 

Keskiviikko 25.12.2013 (1388.) (314.)

 

Paljon Onnea Hugolle, 5v !!

Hugolla isompi lahja kuin Hectorilla,

just siksi että Hectorilla vaan lohdutuslahja !!

Poijjaat sai ”pikku luut” joululahjaksi !

Hugo ylpeänä esittelee luutansa !!

 

Torstai 26.12.2013 (1389.) (315.)

 

Löytysköhän kinkkua ALE-myynnistä ?? Täällä kinkku jo loppu !!

 

Perjantai 27.12.2013 (1390.) (316.)

 

Seinäjoen reissu jää väliin, aika turha tuhlata bensaa älyttömästi.

Kaupassa käytävä tänään, josko sieltä löytyisi halapa kinkku !?

Pitkä lenkki edessä koska nyt ei viitsi lenkkeillä useasti,

mielummin yksi pitkä kurapaskalikakuralenkki ja saunaan kuin että

koko ajan olisi Hugoa ja Hectoria pesemässä.

---

Viimeiset lahjat auki,

Hectoria vähän pelotti iso luu:

Äläs kuule mulle luu rupea yhtään…

Nyt saat kärsiä…

Hugo jo tottunut luun kesyttäjä !!

 

Lauantai 28.12.2013 (1391.) (317.)

 

Surullista tarinaa:

 

Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä huostaanotettiin muutama viikko sitten kaukasianpaimenkoira. Koira oli elänyt ulkona taivasalla ketjun päässä käytännöllisesti katsoen ilman ruokaa, suojaa tai muutakaan asianmukaista hoitoa. Koira oli pahasti aliravittu, sen turkki oli huopaantunut ja täynnä jäisiä ulostemöykkyjä. Lannistunut koira tuotiin Rajavartiolaitoksen toimesta ketjussa paikalliselle koiratarhalle. Odottamaan pelastusta, näin me vielä siinä vaiheessa naiivisti luulimme.

 

Kaukasianpaimenkoirahan kuuluu suuriin laumanvartijarotuihin, joka tarvitsee asiantuntevan ja kokeneen koiranomistajan, koska rotu on hyvin haastava. Haastavuudesta ei kuitenkaan ollut tämän yksilön kohdalla sen tarhalle tullessa tietoakaan. Se oli kenties vaistonnut pääsevänsä turvaan, sillä jo kuusi tuntia tarhalle tulonsa jälkeen se heilutti lempeästi kauttaaltaan jäässä olevaa häntäänsä tunnistaessaan meidät, kun menimme sitä illalla vielä tarhalle tervehtimään. Sydänparkani itki verta tuon koiran vuoksi.

 

Tarhalle tuloa seuranneena päivänä koira jo antoi leikata pahasti huopaantunutta turkkiaan, se kuunteli silmät nautinnollisesti ummessa kun sitä hoidettiin ja hellittiin, kenties ehkäpä ensimmäistä kertaa sen elämän aikana, tai ainakin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Koiran ruokinta aloitettiin hyvin varovasti sen oltua lähes olemattomalla ruokinnalla ties kuinka kauan aikaa.

 

Pikkuhiljaa koira alkoi saada painoa ja piristyä, se jaksoi aina hännänheilutuksin ottaa meidät vastaan kun tarhalle menimme, ja siskoni joka sitä pääasiassa hoiti, koira hyväksyi avosydämin omaksi ihmisekseen.

 

Jossain vaiheessa joku oli viitsinyt koiraa tavoille kouluttaa, sillä se osasi käskystä istua, mennä maahan ja antaa jopa tassua! Ja vaikka koiraparka oli kenties suurimman osan elämästään nähnyt nälkää yksin taivasalla ketjun päässä, se silti ruokakupin eteensä saatuaan istui odottaen, ja haki katsekontaktia saadakseen luvan mennä syömään! Koira oli mitä ihanin ja rakastettavin nalle, mitä maa päällään kantaa. Vieraisiin se alkoi vahvistuttuaan suhtautua rotutyypillisellä tavalla, eli kaikista tarhalla käyneistä tuntemattomista koira ilmoitti epäluuloisella haukunnallaan. Kaukasianpaimenkoiran alkuperäinen tehtävähän on ollut suojella karjalaumaa tunkeilijoilta ja petoeläimiltä, kuten esimerkiksi susilta.

 

Omistajalle oli annettu 2 viikkoa aikaa tehdä selvitys siitä, minkä takia koira oli jäänyt vaille asianmukaista hoitoa. Paikallisen eläinlääkärin mukaan omistaja oli väittänyt, että koira ei ole antanut harjata tai leikata turkkiaan. Kuitenkin koira antoi tarhalle tuloaan seuranneena päivänä täysin tuntemattoman ihmisen sekä harjata että leikata turkkiaan ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

 

Lopullista selvitystä koiran hoitamatta jättämisestä omistaja ei antanut, eikä omistaja kuuleman mukaan ollut hakenut postista hänelle lähetettyjä, asiaa koskevia kirjeitä.

Tästä syystä valvontaeläinlääkäri Erja Unkila langetti koiralle lopetuspäätöksen, ilman mahdollisuutta uudelleensijoitukseen. Toisin sanottuna elämän kaltoin kohtelema koiraparka sai maksaa omistajansa tekemistä virheistä. Kun asiasta Unkilalle soitettiin, hän käyttäytyi puhelimessa epäammattimaisesti ja loukkaavasti. Kun hänelle esitettiin kysymyksiä ja pyydettiin perusteluja lopetuspäätökselle, Unkila huokaili ja puhui alentuvaan sävyyn ja hoki hokemasta päästyään, että hän on päätöksensä tehnyt eikä sitä voi perua, eikä asiasta enää keskustella. Toisen yhteydenoton aikana Unkila korotti ääntään ja toisteli koppavasti että asia on loppuun käsitelty. Onko tämä sopivaa käytöstä virkamieheltä?

 

Pikainen haku internetistä paljastaa, että monilla tarhoilla ympäri Suomea huostaanottotapauksissa ensisijainen vaihtoehto on aina löytää eläimelle uusi koti. Lopetus mainitaan yleensä siinä yhteydessä, mikäli koira todetaan eläinlääkärin toimesta joko fyysisiltä tai henkisiltä ominaisuuksiltaan niin sairaaksi, että lopetus katsotaan sopivimmaksi vaihtoehdoksi. Tässä kyseisessä tapauksessa koiraa ei eläinlääkäri virallisesti edes tarkistanut. Puolestaan lopetuspäätöksen tehnyt Unkila ei ilmeisesti ollut edes nähnyt koiraa. Lopetuspäätös annettiin täysin ilman perusteita, vedoten vain siihen, ettei omistaja ollut noutanut hänelle lähetettyjä kirjeitä asiaa koskien. Kuulemamme mukaan koiran omistaja on vakavasti sairas, hän on aivan hyvin voinut olla jo sen takia estynyt pääsemään postiin noutamaan kirjeitään.

 

Eläinsuojelulaki sanoo, että takavarikoitu eläin saadaan heti lopettaa, myydä tai muutoin luovuttaa, jos sen arvo on vähäinen tai jos sen hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Irtokoiria ko. tarhalla säilytetään 2 viikkoa, ja mikäli sinä aikana omistajaa ei löydy, koiralle etsitään uusi koti. Mihin perustuen tämä koira ei saanut mahdollisuutta uuteen, rakastavaan kotiin? Senkö takia, ettei omistaja noutanut kirjeitään? Miten tällainen voi olla mahdollista? Vai onko vaakakupissa kenties painanut ennakkoluulot rotua kohtaan? Välinpitämättömyys? Mielivaltaisuus?

 

Omistan itse suuriin laumanvartijarotuihin kuuluvan koiran, joten tunnen Suomen hyvin tiiviin asiantuntevan laumanvartijapiirin, ja tälle kyseiselle koiralle olisi ollut jo asiantunteva kotikin tiedossa, missä se olisi päässyt nauttimaan elämästään rakastavassa hoidossa ja huolenpidossa.

 

Mutta Erja Unkila päätti toisin.

 

Asian tiimoilta kysyttiin mielipiteitä muutamalta eri taholta, ja eräästäkin eläinsuojeluyhdistyksestä sanottiin, että ko. lopetuspäätös kuulostaa täysin perusteettomalta ja mielivaltaiselta.

 

Mutta, tuulimyllyjä vastaan on vaikea taistella paljain käsin. Mitäkö merkitystä tällä asialla on? Ainakin sillä olisi ollut merkitystä juuri tuolle koiralle, mutta nyt se on jo liian myöhäistä, sillä viaton koiraparka on jo lopetettu.

 

Ainakin elämänsä viimeiset kolme viikkoa tuo lempeä nalle sai tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu paras ystävä, se sai maistaa sitä elämää jonka se olisi ansainnut osakseen jo pennusta saakka. Siskoni hoiti sitä kaikella rakkaudella, kävi sen luona monta kertaa päivässä, ruokki sen asiaankuuluvasti ja unohtui sitä halailemaan ja rapsuttelemaan hyväksi toviksi, niin rakastettava persoona tuo koira oli. Joku onnekas olisi saanut siitä todellisen Parhaan Ystävän, mikäli sille olisi vain annettu mahdollisuus.

 

 

Yritimme taistella tämän koiran puolesta, mutta se ei riittänyt.

 

Sunnuntai 29.12.2013 (1392.) (318.)

 

Ollaankohan jo eilisestä tarinasta toivuttu !?

Tässä vielä tuon tarinan koira:

R.I.P. !!

 

- Päivitetty 28.12.2013 kello 18:30 -

 

Karkkila 2013, hugo@lappis.net